Kesämökit - vapauden valtakunta vai hallinnan kohde?

Kesämökit kuuluvat suomalaisen kulttuurin ydinalueisiin. Ilman sitä monia suomalaisia kulttuuripiirteitä on mahdotonta ymmärtää. Kesämökkirekisterin mukaan Suomessa oli vuonna 2007 lähes 480 000 kesämökkiä. Yksityisiä mökkejä näistä oli noin 450 000, yritysten ja yhteisöjen mökkejä noin 30 000. Osa mökeistä oli muussa kuin kesämökkikäytössä. Noin 11 000 mökillä asuttiin vakituisesti (9000 mökillä vuonna 2003). Mökkien määrä vaihtelee suuresti maakunnittain. Varsinais-Suomessa oli lähes 48 000 kesämökkiä, kun taas Keski-Pohjanmaalla vain noin 4000 mökkiä (Kesämökkibarometri 2009). Kaikilla suomalaisilla ei kuitenkaan ole kesämökkiä, eikä varsinkaan nuoriso näe paljonkaan hohtoa mökkiläiselämässä. Mutta noin puolellatoistamiljoonalla suomalaiselle on halutessaan mahdollisuus oleskella joko omalla tai vanhempiensa kesämökillä. Kansainvälisesti vertaillen Suomi on kesämökkimaana omassa luokassaan ja kuuluu kulttuuriin vieläkin vahvemmin kuin muissa Pohjoismaissa.

Jo huomattava liikennevirta kaupungeista vapaa-ajanasunnoille kytkee kesämökki-ilmiön energiankäyttöön ja siten myös keskusteluun hiilidioksidipäästöistä ja ilmastonmuutoksesta. Tämän kirjoituksen pääteemat ovat mökkirakentamisen rakennemuutos, mökkiliikenne ja mökkien paikallinen ympäristökuormitus. Lopuksi pohdin mitä olisi ympäristöpolitiikan kannalta tehtävä jotta kesämökkien ympäristörasitus jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Kirjoitus perustuu osallistumiseeni ympäristöklusterin tutkimusohjelmasta rahoitettuun hankkeeseen. Oma osuuteni oli ensinnäkin osallistua Tilastokeskuksesta organisoituun ekotehokkaiden käytäntöjen hyväksyttävyyttä koskevan osatutkimuksen johtoryhmään. Toiseksi ohjasin Helsingin yliopistossa kahta kesämökkejä käsittelevää gradua. Virpi Komulaisen gradu käsitteli etätyötä kesämökeillä ja Anna Koskisen gradu mökkiläisten reaktioita uusiin viemäröintisäädöksiin. Tässä kirjoituksessa olen lisäksi käyttänyt hyväkseni tilastokeskuksen viimeisintä (2009)kesämökkibarometria.


Mökkirakentamisen rakennemuutos

Kesämökkeily on ympäristön kannalta ristiriitainen ilmiö. Mökkikansa sanoo hakevansa mökeiltään rentoutumista, luonnon rauhaa ja hiljaisuutta, mutta toisaalta mökkeily myös rasittaa ympäristöä ja rasitus on mökkien modernisoitumisen ja saneerausten vuoksi kasvamassa. Tätä ristiriitaa olen kuvannut käsitteellä elämäntavan kaksoismorfologia, elämäntavan kaksimuotoisuus. Modernia kaupunkielämäntapaa luonnehtivat kiireinen työelämä, harrastukset, kanssakäyminen ihmisten kanssa ja osallistuminen kulttuuritapahtumiin. Mökkiläiselämää taas leimaa vetäytyminen luontoon, perinteiseen elämäntapaan, ”metsän suojaan”, kuten eräs kesämökkiläinen vetäytymishalunsa tiivisti. Tämä pätee osin vieläkin vaikka kesämökki onkin usein muuttunut kakkosasunnoksi, jossa on mahdollista viettää hyvin samanlaista elämää kuin kaupunkiasunnossa.

Viime vuosina mökkejä on saneerattu entistä enemmän kaupunkiasuntoja muistuttavaksi ja uudet rakennukset alkavatkin – toki moderneina muunnelmina - muistuttaa 1900-luvun alussa rakennettuja eliitin pitsihuviloita, joista kesämökkikulttuuri sai alkunsa. Kaupunkiasuntojen tapaan ne ovat sähköistettyjä ja viimeisiin saakka varusteltuja. Jo nyt kaikkiaan yhdeksällä kesämökillä kymmenestä oli verkkovirta käytettävissä. Verkkosähkön osuus on noussut viidessä vuodessa 70 prosentista 76 prosenttiyksikköön. Noin 32 prosenttia kesämökeistä soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. Vuodesta 2003 vuoteen 2008 näiden talviasuttavien mökkien osuus kasvoi kolme prosenttiyksikköä (Kesämökkibarometri 2009).

Kun perinteisen mökin hiilijalanjälki lähenee nollaa, uudet vapaa-ajanasuntojen päästöt ovat omakotitaloluokkaa. Kasvavaan energiankulutukseen ei avoimesti yllytetä, mutta mökkiläisiä kyllä kannustetaan kuluttamaan, koska he ovat maakunnissa tärkeä kuluttajaryhmä ja mökkimarkkinat niin iso bisnes, että Antti Karisto on (ks. teoksessa Arkielämän ympäristöpolitiikka, toim. Ilmo Massa ja Sanna Ahonen) hahmottanut modernin yhteiskunnan taloudesta eräänlaisen ”mökkiklusterin”. Jotkut kunnat houkuttelevat varsinkin ympärivuotisia kakkosasujia kuntiinsa, koska tämä tukee kuntien taloutta. Kypsymässä oleva idea kaksoiskuntalaisuudesta tulisi toteutuessaan kiihdyttämään kakkosasujien metsästystä.

Silti elämäntavan kaksoismorfologia selittää edelleen mökkielämäntapaa ja – rakentamista. Mökeiltä haetaan luonnon rauhaa ja uusien mökkienkin muotokieltä on koulittu niin että se sopii ekorakentamisen ideologiaan. Voisi puhua kakkosasuntojen viher- ja perinnepesusta, jolla paljon energiaa käyttävä rakennus saadaan samaan aikaan sopeutumaan sekä ympäristöajatteluun ja kesämökkiperinteeseen. Huippumoderni rantasaunasta perinnepestään jopa savupirttiä muistuttavaksi, jos katon materiaalina käytetään turvetta.

Perinteiset mökit alkavat olla jo kulttuurihistoriallisia harvinaisuuksia. Trendinä kun on ollut jo pitkään saneerata niistäkin ympäristövuotisen oleskeluun kelpaavia kakkosasuntoja. Mökkien sähköistäminen etenee koko ajan ja kun se on tehty sisään voidaan kantaa kaikki aikaisemmin vain kaupunkielämään kuuluvat vempeleet jääkaapista astianpesukoneeseen, televisioista viihde-elektroniikkaan. Muutoksen eräs näkyvin airut on televisio, jollainen on jo 80 % suomalaisista mökeistä. Suihkussakin käydään jo joka viidennessä mökissä. Kolmella mökillä viidestä oli ulko-puucee. Sisä-wc (vesivessa) oli 16 prosentissa mökeistä. Neljäsosalla mökeistä oli käytössään kompostikäymälä joko sisällä tai ulkona. Lähes puolet talvilämpimistä mökeistä oli varustettu sisävessalla.

Perinteisten mökkien ekomodernisointi eli kehittäminen vähemmän ympäristöä kuormittavaksi ei sen sijaan ole vielä vahvasti näkyvissä. Esimerkiksi mökkien aurinkopanelointi taapertaa Suomessa vielä kapaloissaan samoin kuin maalämmön ja tuulienergian käyttö. Aurinkopaneeli on vain joka kymmenennellä mökillä ja leviämistä estää jo sekin että sähköistäminen on vienyt siltä maton alta. Aurinkopaneelit ja tuulivoima tuottavat toki ilmaista energiaa, mutta verkkosähkölle ne häviävät kirkkaasti.


Mökkiliikenteen kasvu

Perinteisille mökeille saatettiin esimerkiksi opettajaperheissä mennä koko kesäksi ja matkoilla käytettiin vielä suhteellisen paljon myös julkista liikennettä. Kesämökin ja vakituisen asunnon välinen etäisyys on nyt keskimäärin 118 kilometriä, mediaanin ollessa 60 kilometriä. Tunnissa mökille ehtii lähes 60 prosenttia mökkiläisistä. Kesämökin pihaan tai välittömään läheisyyteen pääsee autolla lähes yhdeksän mökkiläistä kymmenestä. Nyt kesämökeille mennään entistä enemmän myös viikonlopuksi ja kaiken lisäksi ympäri vuoden, koska kakkosasuntoja on helppo lämmittää. Ei ole ihme että kesämökkikunnat näyttävät havainneen tämän ja suosivat selvästi kaavoituksessa jatkuvaan asumiseen soveltuvia kakkosasuntoja.

Jos haluaa perehdyttää ulkomaalaisen suomalaisen kesämökkikulttuuriin alkeisiin, hänet kannattaa viedä seuraamaan pääkaupunkiseudun ulosmenoteille viikonloppuruuhkaa. Suureksi osaksi se nimittäin johtuu siitä, että ihmiset lähtevät kesämökeilleen ja kakkosasunnoilleen, usein ajamaan viikonlopun aikana satoja kilometrejä. Vaihtoehtoisesti ulkomaalaista kannattaa kävelyttää autioituneessa Helsingin keskustassa vaikkapa juhannusaattona, kun ihmiset ovat jättäneet kaupungin ja siirtyneet kesämökeilleen. Kaupungin keskusta on autio ja tyhjä,kuin suuren katastrofin jäljiltä.

Kesämökkikansaa on tutkijoiden toimesta jo pitkään syyllistetty energia-ahmateiksi ja hiilidioksidihirmuiksi. Pekka Lahden tutkimuksen mukaan kesämökkikansa ajaa vuosittain 5 miljardia henkilökilometriä eli keskimäärin 1000 km jokaista suomalaista kohden. Autolla käydään myös läheisissä kaupungeissa jos ei muuta niin torilla kahvilla ja ostoksilla. Polttoainetta palaa myös veneilyssä ja hiukan myös kesämökin koneissa. Mökkiliikenne joka tapauksessa lisää hiilidioksidipäästöjä ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Jopa kesämökkiläisten saunojen hiukkaspäästötkin on jossakin tutkimuksessa nostettu suurennuslasin alle.


Paikallinen ympäristökuormitus

Mökkiläisten ympäristövaikutus ei ole koskaan ollut ihan olematon, koska mökkeily on rantarakentamista ja siten mökkien rakentaminen on kuormittanut ympäristöä. Valtaosa kesämökeistä sijaitsee järven tai lammen rannassa. Meren rannassa on joka kymmenes mökki.Suomessa veden pintaa on paljon, mutta esimerkiksi järvialueen vesistöt ovat matalia, monet aikoinaan keinotekoisesti laskettuja. Pahin ongelma on rehevöityminen, joka johtuu ekosysteemiin tulevista ravinteiden lisäkuormituksesta, pääasiassa typestä ja fosforista. Tämä aiheuttaa vesitöissä muun muassa levähaittoja, happikatoa ja roskakalan lisääntymistä. Mökkien jätevedet aiheuttavat pintavesissä rehevöitymistä, haju- ja makuhaittoja sekä hygieenisiä, esteettisiä ja kalataloudellisia haittoja. Suurin osa ongelmallisista päästöistä tulee kuitenkin maataloudesta ja metsätaloudesta (metsien ojitus), joiden päästöt lisäävät myös Itämeren saastumisessa. Tämä haittaa myös meren rannikoiden ja saariston mökkiasutusta. Kesämökkiläiset varmaan osaavat jo ilman regulaatiotakin varoa vesien pilaamista.

Keväällä ja alkukesästä moottoriveneily häiritsee ainakin kuikan ja monien muiden vesilintujen pesintärauhaa. Marjastus ja sienestys ajoittuvat loppukesään ja syksyyn, joten ne tuskin kovinkaan paljon häiritsevät linnustoa. Metsälinnusto on lisäksi jopa runsastunut kesämökkien vuoksi. Kesämökkitontit ja osin varmaan ruoanjätteet ja perinteiset kompostit ovat tarjonneet linnoille parempaa ja vaihtelevampaa ravintoa kuin normaali metsäluonto olisi tarjonnut.Kesämökkitonteille on yleensä myös vanhaa puustoa, joita esimerkiksi kolopesijät voivat käyttää hyväkseen sekä pesinnässä että ravinnonhankinnassa. Varsinkin haavat ovat biodiversiteetin kannalta tärkeää ja säilyttämisenarvoista puuta.

Kesämökkiläiset seuraavat luontoa tarkoin ja tekevät tai ostavat linnunpönttöjä tonteilleen.Mökkiläisten kalastus on ehkä jopa vähenemässä. Kalastus vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä, joten on helpompaa hankkia kalaa kaupasta, suoraan fileoituna. Kalastuksen kannalta varsinkin roskakala ei enää kovin yleisesti kelpaa mökkiläisten ruuaksi tai sitä ei viitsitä kalastaa.

Perinteisillä mökeillä omat jätteet yleensä haudattiin mökkitontille. Suurin osa jätteistä on ollut harmittomia, mutta joukossa on myös myrkyllisiä öljy- tai maalijätteitä. Kesämökkien saastuneesta maaperästä puhuminen on kuitenkin
liioittelua. Jätehuollon uudistaminen on vähentänyt jätteiden ympäristökuormitusta, vaikka kaikki tuskin noudattavat kovin tunnontarkasti uusia säännöksiä.

Kokonaiskuvassa on selvää että mökkiasutuksen kehittäminen kakkosasumisen suuntaan on kasvattanut vapaa-ajan asumisen ympäristökuormitusta. Etenkin tämä koskee energiankäyttöä ja siten myös hiilidioksidipäästöjä. Ongelma liittyy myös käytettävissä olevaan teknologiaan. Televisio, jääkaappi, astianpesukone ym. ovat laitteita, jotka saattavat rikkoontua, jos ja kun mökin lämpötila laskee nollan alaöpuolelle. Vesijohtojen jäätyminen kouraisee syvimmälle mökkiläisten lompakkoon. Normaali kotitaloustekniikka ei kestä jos koneiden sisälle jää vähänkin vettä.

Mökkiläiset kärsivät itse vesien saastumisesta Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoilla, jossa myrkylliset sinilevät kertovat koko Itämeren pahasta saastumisesta. Tämä ei kuitenkaan ole mökkiläisten vaan muiden saastuttajien syytä.Merialueilla tuulivoiman kehittämisestä on syntynyt paikallisesti konflikti mökkiläisten kanssa. Isot tuulivoimalat ovat maisema- ja meluhaitta. Merimetson räjähdysmäinen leviäminen on herättänyt sekä saariston asukkaat että mökkiläiset vaatimaan linnun rauhoittamisen lopettamista.


Notkeaa hallintaa?

Tarvitaanko erillistä kesämökkipolitiikkaa jos mökkeilyn ekotehokkuutta
pidetään tavoitteena ja jos niin millaista? Kesämökit kun liittyvät ympäristöön, maakuntien talouteen,elinkeinoelämään, elämäntapaan, liikennepolitiikkaan, rakentamiseen ja kaavoitukseen, eivätkä siten välttämättä sovi minkään sektoripolitiikan raameihin.

Kesämökkipolitiikalle voitaisiin kieltämättä raivata tilaa mökkirakentamisen ekomoderneilla ideoilla, kuten aurinkopaneeleille, maalämmölle ja tuulivoimalla. Uusi nimenomaan tämän tutkimushankkeen yhteydessä syntynyt ajatus on niin sanottu kuivanpitolämmitys - käsittääkseni idean on esittänyt ensimmäisenä Juhani Heljo Tampereen teknillisestä yliopistosta - jossa mökin sisälämpötilaa pidetään noin kolme-viisi astetta ulkolämpötilaa korkeammalla.

Kuivanapitolämmityksellä estetään tai hillitään kosteuden kondensoitumista mökin rakenteisiin ja sähkölaitteiden rikkoutumiselle herkkiin osaan. Tämä on paras ehdokas korvaamaan niin sanotun peruslämmityksen, jossa lämpötilaa on pidettävä laitteiden rikkoutumisen estämiseksi yli kymmenessä celsiuksessa. Vaihtoehtoinen idea on lämmittää vain paikallisesti kylmälle altista kohdetta,kuten pesutiloja, jolloin vältytään koko tilan lämmittämisestä. Ainakin aurinkopaneeleiden yleistymistä on estänyt suhteellisen halpa verkkosähkö ja paneeleiden suhteellisen korkeana säilynyt hinta. Kolmanneksi kesämökkipolitiikalla voitaisiin tukea tai palkita yrityksiä jotka kehittäisivät nimenomaan kesämökeille sopivaa kestävää tekniikkaa, joka kestäisi myös kylmää ja pakkasta.

Erilaisilla verotusratkaisuilla olisi mahdollista kannustaa mökkiläisiä ekotehokkaisiin valintoihin. Vaikkapa liikevaihtoverotusta keventämällä voitaisiin raivata tietä aurinkopaneeleille, maalämpöpumpuille ja muille uudistuvan energian valjastamisen kannalta tärkeille laitteille. Näin kannustettaisiin ihmisiä siirtymään mökkien sähköistämisestä vähemmän hiiltä tuottaviin vaihtoehtoihin. Jos koko 500 000 mökin lämpöä pidetään kesää-talvea yli kymmenessä asteessa tarvitaan
joidenkin laskelmien mukaan tähän Loviisan ydinvoimayksikköä vastaava energiatuotanto.Mikään ei estäisi vaikkapa poistamaan kokonaan kiinteistövero sellaisilta mökkiläisiltä, jotka säilyttävät mökkinsä perinteisinä, koska tälläiset mökit ovat "luontaisesti ekotehokkaita", kuten tutkimushankkeessa tuli esiin.

Mökkiliikenteen siirtäminen autoista julkiseen liikenteeseen on vielä toistaiseksi liian suuri haaste mille tahansa politiikalle. Harva lienee tullut ajatelleeksi, että massamittainen mökkeily ja sen laajenminen on energiahistorian näkökulmasta halvan fossiilienergian tuote. Jos fossiilienergia kallistuu samaan aikaan kuin palkkataso säilyy ennallaan tai nousee hitaammin kuin kuin on viime vuosina totuttu,
se tulee väistämättä vähentämään mökkiliikennettä tai ainakin muuttamaan sen malleja.Kansainvälinen keskustelu niin sanotun öljyhuipun eli maapallon potentiaalisten öljyvarojen puolittumisen seurauksista kertoo että varautuminen fossiilienergian hintojen nopeaan nousuun ei ole pelkkää vihreää hörhöilyä. Jo 1970-luvun energianhintojen nousu osoittaa että myös kriisin tai energiahuollon katkosten mahdollisuus on pitkällä tähtäimellä syytä ottaa huomioon.

Myös mökkiläisten ikärakenteen vanheneminen saattavat lisätä että julkisten liikennevälineiden kysyntää. Samaan suuntaan vaikuttaa mökkiläisten naisistuminen, joka tapahtuu väistämättä suurten ikäluokkien ikääntyessä. Rataverkoston laajentaminen kesämökkiseuduille ei taida olla realismia. Sen sijaan palaaminen entiseen tiheämpään bussiliikenteeseen kesälomakautena on todennäköinen vastaus julkisen liikenteen mahdollisesti kasvavaan kysyntään. Paikallinen liikkuminen jää silti ongelmaksi. Vapaa ajan asumisen ekotehokkuus- hankkeessa haastateltiin ”kärkikäyttäjänä” pariskuntaa, joka käytti jo nyt taksia mökkimatkoillaan. Korkeista kustannuksista huolimatta he laskivat, että se tulee omaa autoa edullisemmaksi. Julkista runkoliikennettä kesämökkikuntien keskuksiin voitaisiin myös täydentää helposti, jos kesämökkikunnissa olisi vuokra-autopalveluja.

Porkkanoiden lisäksi kesämökkien lisääntyminen vaatii ainakin sitä,että yhteisistä sovituista pelisäännöistä ei lipsuta kuten nyt on usein tapahtuu. Esimerkiksi kaavoitukseen näyttää Suomessa olevan liiankin helppo saada poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Kesämökkikuntien kaavoitusviranomaiset myöntävät poikkeuslupia varsinkin sellaisissa kunnissa, joissa kakkosasujia houkutellaan kuntaan vakituisiksi asukkaiksi. Esimerkiksi Norjassa kesämökkirakentamista ohjataan huomattavasti tiukemmin eikä poikkeuksia myönnetä juuri lainkaan.

Kesämökkipolitiikan tiukentaminen todennäköisesti herättää kesämökkikansan vastarintaan. "Valkoisen miehen pitäisi antaa rakentaa mökkinsä mihin ja miten tahtoo kuten ennenkin on tapahtunut", eräs vanhemman polven vaikuttaja kesämökkihankkeen päätösseminaarissa vaati. Kesämökit ovatkin monille viimeinen vapauden valtakunta, jota muun muassa lisääntyvän poliittisen säätelyn koetaan uhkaavan. Ymmärrän kyllä tätä ajattelua erittäin hyvin ja osittain olen samaa mieltä. Toisaalta säätelyn ei tarvitse aina olla komentelevaa ja käskyttävää. Se voi olla myös neuvottelevaa, refleksiivistä ja sopeutuvaa kuten Rauno Sairinen kertoo teokseen Vihreä teoria (toim. Ilmo Massa) kirjoittamassaan artikkelissa. Uskoisin että näillä eväillä varustettu viranomaisohjaus otetaan mökkikansan piirissä vastaan, varsinkin jos ekotehokkuuden kasvaminen vähentää samalla mökkiläisen rahapäästöjä.