12.12.2014

Arjen ilmastopolitiikka luomapuilla

Arjen ilmastopolitiikka

Suomen Akatemian FICCA- ilmastonmuutostutkimuksen julkistamistilaisuudessa 5.12. 2014 kiinnitin huomiota siihen että laajan hankkeen johtopäätökset kuulostivat arjen tutkimusta korostaessaan  hiukan tutuilta ja siksi kiinnostuin niistä. Niiden painoarvo oli suuri, koska ne esitettiin Suomen oloissa valtavan (11 tutkimushanketta kokonaisrahoitukseltaan 17 miljoonaa  euroa) tutkimushankkeen yhteenvetona.

Suomen ympäristökeskuksen professori Mikael Hildén vaati FICCA:n loppuseminaarissa että ilmastonmuutoksen edellyttämät ratkaisut ja toimenpiteet pitäisi viedä arjen ruhonjuuritasolle ja myös tutkimusta pitäisi kohdentaa arjen käytänteisen tutkimukseen. Aalto-yliopiston professori Sampsa Hyysalo haki uudenlaista kaikkia hyödyttävää dialogia "kansalaisten, ihmistieteilijöiden ja luonnontieteilijöiden" kesken. FICCA katsoo että arjen käytänteitä tutkimalla ilmastopolitiikalle voidaan löytää täsmäkohteita. Konkreettisesta kehittämishankkeista hyvä esimerkki on  Kohti hiilineutraalia kuntaa -hanke (HINKU), johon osallistuvat kunnat ovat ylittäneet reilusti päästövähennystavoitteensa. HINKU on nyt levinnyt 23 uuteen kuntaan.

Hyvin samantapaisia ajatuksia kypsyttelimme  vuonna 2006 ilmestyneessä teoksessa Arkielämän ympäristöpolitiikka (2006) 16 tutkijan voimin. Teos on kustantajalta loppuunmyyty, mutta sitä löytyy edelleen kirjastoista ja  joiltakin jälleenmyyjiltä. Siinä kannatimme arkielämän tutkimusta ympäristön ja ympäristöpolitiikan yhteydessä. Esitimme ympäristöelämätavan käsitteen ja kehittelimme myös muita yhteiskuntatieteellisen ympäristösuhteen tutkimuksen kannalta käyttökelpoisia käsitteitä, kuten syyllistymiskilpi ja arjen pakkorako. Ehdotimme myös että suuren ympäristöpolitiikan rinnalle olisi kehitettävä pienen ympäristöpolitiikan tutkimusta ja -politiikkaa. Tässä blogissa olen kirjoittanut myös arkielämän ympäristöpolitiikasta muutama vuosi sitten.

Lähtökohta Arkielämän ympäristöpolitiikan toimittamiselle oli ympäristöön liittyvien käsitteiden moninaistuminen  ja niiden politisoituminen. Poliittisuus ei tarkoita ideologiaa tai puoluepolitiikkaa, vaan pikemminkin omaa elämää koskevia tietoisia ratkaisuja, jotka haastavat piintyneet kulttuuriset itseselvyyet. Kaikki mitä teemme tai jätämme tekemättä, joko pitää yllä tai haastaa vallitsevan yhteiskunnan arvomaailmaan.

Kaikkaan näyttäisi olevan muodostumassa edellytykset arjen ilmastopolitiikan tutkimukselle ja ehkä sitä kautta myös pienelle ilmastopolitiikalle. Nopeaa muutosta tätä kautta ei kuitenkaan ole odotettavissa. Kulttuuria voidaan muuttaa, mutta se tapahtuu yleensä tuskallisen hitaasti.